Aikido

Mitä aikido on?

Aikido on nykyaikainen vanhoihin japanilaisiin taistelutaitoihin perustuva budolaji. Sana aikido on japania ja tarkoittaa harmonisen voiman tietä.

Aikidossa ei kilpailla, eikä kilpailuhenkisyys muutenkaan kuulu lajin luonteeseen tai harjoitteluun.

Aikido on itsepuolustuslaji, jonka liikkeet ovat nimensä mukaisesti harmoniassa hyökkääjän liikkeiden kanssa ja noudattavat luonnollisia liikeratoja. Puolustautuja käyttää hyväkseen hyökkääjän voimaa, joka ohjataan ympyräliikkeen avulla haluttuun suuntaan hyökkääjää vahingoittamatta.
Perusperiaate on, ettei voimaan vastata voimalla vaan puolustautuja pyrkii käyttämään hyväkseen hyökkääjän voimaa. Aikidoa voidaan luonnehtia väkivallattomaksi itsepuolustuslajiksi.
Aikidossa ei järjestetä kilpailuja, sillä aikidon periaatteiden mukaisesti voitto taistelussa tai kilpailussa synnyttää katkeruutta häviäjässä sekä hänen tukijoissaan ja tämä synnyttää yhä uusia taisteluja, voittoja ja tappioita. Aikidossa ei ole häviäjää eikä voittajaa ja ainoa vastustaja on harjoittelija itse. Kun kilpailet itsesi kanssa et voi voittaa, mutta toisaalta et voi myöskään hävitä.
Aikidoharjoituksissa saattaa näyttää siltä kuin harjoitusparit taistelisivat keskenään. Kyse on kuitenkin keskinäisestä harjoittelusta, joka kehittää kummankin osapuolen fyysisten ja psyykkisten voimien koordinointikykyä. Näistä periaatteista johtuen aikidoa voi harjoittaa iästä ja sukupuolesta riippumatta.

Aikidoa harjoitellaan dojossa (harjoitussalissa), jonka lattia on peitetty tatami-matoilla. Aikidon tekniikkavalikoima voidaan karkeasti jakaa lukko- ja heittotekniikoihin. Lukkotekniikoilla hallitaan hyökkääjän voimaa siten, että hän ei pääse liikkumaan vapaasti. Heittotekniikoiden tarkoituksena on saattaa hyökkääjä pois tasapainosta ja ohjata häntä siten, että hän kaatuu. Tekniikoita tehdään erilaisista hyökkäysmuodoista, jotka koostuvat tartuntaotteista, lyönneistä ja potkuista sekä näiden yhdistelmistä.
Aikidossa harjoitellaan myös asein, joista puukko (tanto), puumiekka (bokken) ja 130 cm pitkä puukeppi (jo) ovat yleisimmin käytetyt. Jo ja bokken ovat perinteisiä japanilaisia aseita, joiden käsittelyä harjoitellaan sekä yksin että pareittain.

Aikido Suomessa

Suomessa aikidon harjoittelu alkoi huhtikuussa 1970, kun Ruotsissa vuodesta 1966 asunut ja siellä aikidoa opettanut japanilainen aikido-opettaja Toshikazu Ichimura (tuolloin 4. dan) esiintyi Turussa ja Helsingissä järjestetyissä näytöksissä. Samana syksynä Suomeen perustettiin Suomen Aikidoliitto ry aikidoharrastuksen kehittämiseksi, edistämiseksi ja levittämiseksi. Sen virallinen nimi on nykyisin Suomen Aikidoliitto - Finland Aikikai ry. Se on Hombu dojon hyväksymä liitto, joka on jäsenenä sekä Euroopan Aikidoliittossa (EAF) että Kansainvälisessä Aikidoliittossa (IAF). Aikidoliiton virallisia jäsenseuroja on jo lähes 70 kpl. Ichimura-sensei (6. dan) toimi pohjoismaiden aikidon pääopettajana aina vuoteen 1986 asti, jolloin hän palasi takaisin Japaniin. Tämän jälkeen Suomi siirtyi Yasuo Kobayashi -sensein vastuulle, joka oppilaansa Kazuo Igarashi -sensein kanssa on käynyt säännöllisesti Suomessa.
Vähitellen myös muut japanilaiset mm. Endo-sensei ja Hiroaki Kobayashi-sensei sekä monet eurooppalaiset aikido-opettajat mm. Christian Tissier-sensei ja Franck Noél-sensei saivat oppilaita Suomesta ja sekä harrastajien että seurojen kirjo kasvoi tasaisesti. Nykyään suomalainen aikidoyhteisö onkin muodostunut moniääniseksi kokonaisuudeksi, josta lajia löytyy monilla eri mausteilla ja näkemyksillä sävytettynä.